Kalakauppiaan kaveriksi

SCD:n myötä olen innostunut liha/luuliemistä. Niitä voi tehdä melkein mistä eläimestä tahansa: naudasta, kanasta, lampaasta, vuohesta, rasvattomista kaloista.. Maku ja liemen terveysvaikutukset vaihtelevat käytettävän eläimen ja valmistustavan mukaan.

Tähän mennessä olen kokeillut kanalientä, joka on ollut herkullista, sekä naudanluulientä, joka oli kuvottavaa! Juuri nyt padassa on hiljalleen keittymässä kalalientä, johon pitäisi kohta käydä lisäilemässä sipulia ja porkkanaa mausteeksi. Kalaliemestä olen erityisen innoissani, sillä sen pitäisi olla kaikkein maukkainta ja terveellisintä näistä liemistä. En vielä oikein tiedä miksi, mutta ehkä se liittyy kalanpäiden sisältämään jodiin ja runsaaseen gelatiinipitoisuuteen.. No, kunhan saisin sen geeliytymään, olisin tyytyväinen!

Liha/luuliemen keitossa geeliytyminen on nimittäin todella tärkeä asia. Se kertoo siitä, että liemeen on irronnut gelatiinia, joka on yksi liemen tärkeimmistä terveystekijöistä: se korjaa suolen pintaa (esim. gluteenin aiheuttamilta vahingoilta), parantaa ihoa ja hiuksia sekä ikeniä ja vaikuttaa monia muitakin asioita kehossa. Kanaliemiä en ole oikein saanut geeliytymään. Siihen voi olla monia syitä, esim. liikaa vettä tai liian kova/ei riittävä lämpö. Naudanluista sainkin sitten kunnon geelin, mutta keitin niitä kauemmin ja hieman kovemmalla lämmöllä. On melko vaikeaa tulkita, mitä resepteissä tarkoitetaan miedolla lämmöllä keittämisellä.. Lihaliemen keittäminen onkin oma taiteenlajinsa!

Selkiyttääkseni lihaliemen tarpeellisuutta terveydelle, listaan teille 5 parasta syytä juoda/käyttää sitä:

1. Korjaa läpäisevän suolen sekä parantaa allergioita.
       Lihaliemen sisältämä gelatiini korjaa suolistossa olevia vaurioita, niitä pienen pieniä reikiä, jotka päästävät proteiineja sulamattomana verenkiertoon - aiheuttaen allergioita ja yliherkkyyttä. Huono ruokavalio, stressi ja gluteeniyliherkkyys ovat tekijöitä, jotka aiheuttavat liikaa läpäisevyyttä suoleen. Erityisesti proliini, gelatiinin sisältämä aminohappo, korjaa suolen pintaa.

2. Pitää hiukset, kynnet ja ihon kauniina.
       Eläimen luista irtoaa keittäessä kollageenia, joka muuttuu gelatiiniksi, eli siksi ainesosaksi, joka saa liemen hyytelöitymään. Kollageeni vähentää ryppyjä ja selluliittia sekä siloittaa ihoa. Se on siis tärkeä ainesosa kauneuden ylläpitämisessä. Ja sitähän on nykyään melkeinpä jokaisessa anti-age-tuotteessa..

3. Sisältää tärkeitä aminohappoja.
       Arginiini, glysiini, proliini ja glutamiini ovat aminohappoja, joita elimistö voi valmistaa itsekin, joten niitä ei ole välttämätöntä saada ravinnosta. Elimistön kyky muodostaa näitä aminohappoja vaihtelee kuitenkin paljon, ja sairaudet tai stressi haittaavat sitä. Sen takia niitä olisikin tärkeä saada perinteisistä ruoista, kuten lihaliemestä. Näillä aminohapoilla on monia parantavia vaikutuksia, kuten immuunisysteemin parantaminen, kasvuhormonin tuottaminen, elimistön puhdistaminen myrkyistä, nivelten ja rustojen vahvistaminen ja lihasmassan säilyttäminen. Superfoodia siis!

4. Säästää proteiinin syönnissä.
      Kuten jo aikaisemmassa pointissa mainitsin, aminohapot auttavat säilyttämään lihasmassaa ja ehkäisevät sen kulumista. Samalla ne myös auttavat paremmin hyödyntämään ravinon proteiinia, joten lihaa ei tarvitse syödä niin paljon. Siinäpä onkin varsinainen urheilujuoma bodaajille!

5. Korjaa hampaasi.
      Jos kärsit iensairauksista tai reikäisistä hampaista, luuliemi on juuri sinua varten! Olen lukenut muutamaa blogia, joissa kirjoittajat ovat saaneet korjattua parantumattomissa olevia hammasvaurioita ja iensairauksia. Luuliemen sisältämä gelatiini on nannaa ikenille, ja mineraalit hoitavat hampaita. Hampaat ikään kuin mineralisoituvat uudelleen. Tätä odotan itsekin, sillä minulla on ongelmia ikenien ja hampaiden kiilteen kanssa. Tästä postausta myöhemmin! Sillä aikaa kannattaa tutkia tätä blogia:

http://www.extremehealthradio.com/how-i-remineralized-my-teeth/


Otsikkoon päästäkseni, olen monien blogikirjoittajien innoittamana mennyt tutustumaan paikalliseen kalakauppiaaseen, sekä myös lihakauppiaaseen. Tänään vierailin mukavan kalakauppiaan luona, jolta eilen ostin muikkuja ja tänään sain ilmaisen satsin kalanperkuutähteitä. Nyt on sitten kalanpäitä kiehumassa kattilassani. Ei ehkä kuulosta joka tytön lempiherkulta, mutta mitä sitä ei tekisi terveyden ja kauneuden tähden?

'Ei kiitos, olen dieetillä'

Olen päättänyt ryhtyä dieetille. Siis ihan oikealle, kunnon dieetille, joka kestää rajatun ajan ja sen jälkeen voin taas syödä mitä huvittaa. Siis ihan mitä vain? No, ainakin melkein..

On mielestäni hassua ajatella, että ryhdyn dieetille. Olen nimittäin ihannepainossani ja täydellisen tyytyväinen siihen. Ja dieettihän yleensä yhdistetään liikakilojen karistamiseen: syödään hetken aikaa rajoitetummin, vaikkapa vain kaalisoppaa, jotta laihdutaan muutama kilo tai enemmänkin, ja sitten jatketaan elämää taas tavalliseen tapaan. Tämähän ei ole toimivaa, sillä jos elämäntavat eivät muutu, paino nousee takaisin - yleensä plussakilojen kera. No mitä järkeä sitten on ruveta dieetille?

Minun tapauksessani kyse ei ole painon pudottamisesta, sillä olen täysin tyytyväinen painooni. Kyse on jostain paljon isommasta, nimittäin kokonaisvaltaisesta terveydestäni. Olen jo parin vuoden ajan hehkuttanut kaikille mahdollisille tapaamilleni ihmisille gluteenitonta elämää, kuinka se parantaa kaikki sairaudet ja iho ja hiukset hehkuvat. Olen kuitenkin saanut huomata, ettei gluteenittomuus olekaan tie taivaaseen ja tee minusta täydellisen tervettä kuin taikasauvaa heilauttamalla. Sairauksien juuret ylettyvät syvälle erilaisten muuttujien soppaan, ja siitä sopasta on miltei mahdotonta löytää ratkaisuja kaikkeen! Kyllä, oloni on parantunut huomattavasti gluteenittomalla, varsinkin kun aloin toteuttaa sitä 100% enkä enää vieraile kebappiloissa:
http://hormonihyrraa.blogspot.fi/2013/10/no-more-kebap.html.
Ihoni parani melkein kokonaan gluteenittomuuden myötä, samoin vatsavaivani ja monet muut pikkuvaivat. Kuitenkaan en koskaan ole päässyt kaikesta eroon, ja ihoni on edelleen ollut superherkkä, ja aina on löytynyt vähintään yksi finni. Lisäksi kilpirauhaseen liittyvät oireeni ovat tuntuneet vain pahenevan vuosien myötä, joten olen vihdoin valmis myöntämään, etten olekaan löytänyt kaikki-syövät-ja-AIDSin-parantavaa ratkaisua.

Mutta siihen suuntaan olen matkalla. Jokin aika sitten aloin tarkemmin tutustua jo aikaisemmin vastaan tulleeseen dieettiin: SCD eli Spesific Carbohydrate Diet. Mainitsin tästä jo viime postauksessani, mutta nyt aion tosissani ryhtyä dieetille, ilman lipsumisia! Olen nimittäin erittäin vakuuttunut siitä, että kun olen tällä dieetillä riittävän kauan, alkaa suolistoni kunto vihdoin parantua. Kuka tietää, ehkä paranen gluteenivammaisuudestanikin? En nimittäin tiedä, onko tämä vammaisuuteni keliakiaa vai gluteeniyliherkkyyttä vai läpäisevän suolen aiheuttamaa reaktiota. Sen näkee sitten aikanaan, ehkä. Mutta jos oireeni johtuvat vain suolen läpäisevyydestä, voisivat reaktioni lakata suolen parannuttua. Miten helpottavaa olisikaan se, etten joutuisi enää olemaan kauhuista sekaisin, jos joudun syömään jonkun toisen laittamaa ruokaa enkä voi luottaa, ettei siihen ole päässyt gluteenin hiukkastakaan.

SCD:tä on alun perin käytetty keliaakikkolapsille parantamaan heidät oireettomiksi. Tästä voisi kirjoittaa pitkän historian, mutta en avaa sitä sen enempää tässä. Jos sinua kiinnostaa, voit käydä googlailemassa aiheesta. Long story short, minulla on edelleen huomattavasti keliakian oireita, ja tahdon niistä eroon. Tämän ruokavalion avulla sen pitäisi onnistua. Dieetissä jätetään ruokavaliosta pois kaikki disakkaridit, laktoosi ja tärkkelys, sillä ne ovat niin hitaita elimistön sulattaa, että ne ruokkivat pahoja bakteereita ohutsuolessa. Käytännössä se tarkoittaa, etten syö maitotuotteita (paitsi itse hapatettuja ja voita), tärkkelyskasviksia (perunaa, lanttua, bataattia..), viljoja enkä palkokasveja. Kaikki muu sokeri on kiellettyä, paitsi hunaja ja kypsät hedelmät kohtuudella (1-3 hedelmää päivässä). Tarkat listat on myös löydettävissä netistä. Lisäksi syön hapatettuja kasviksia, joista saa hyviä bakteereita sekä liha/luuliemiä, jotka parantavat suolen pintaa.

Näillä mennään nyt ainakin jonkin aikaa. Päivitystä on tulossa siitä, kuinka iho ja muut oireet pärjäilevät!

Uusi hoitokeino: paasto

Yleltä tuli vähän aikaa sitten dokumentti, jossa kerrottiin uudestaan löydetystä hoitokeinosta, paastosta. Keinohan ei oikeasti ole mikään uusi keksintö, vaan on ollut käytössä esimerkiksi monissa uskonnoissa tuhansien vuosien ajan. Mutta nyt paasto on saanut uutta mielenkiintoa tieteellisiltä tutkijoilta ja monet terveyttä etsivät ihmiset ovat alkaneet kokeilla sitä. Onko siitä sitten mitään hyötyä?

Hengelliseltä kannalta paastoa on käytetty Jumalan lähestymiseen ja Hänen tahtonsa etsimiseen tai katumiseen. (Olen kristitty, joten käsittelen asiaa nyt kristinuskon kannalta). Raamatussa on monia viisaita asioita, eikä Jumala ole antanut sinne sääntöjä sattumalta. Luojanamme Hän on tiennyt, kuinka kehomme toimii ja mitä se tarvitsee. Niinpä paastoaminen on meille hyväksi, niin hengellisesti kuin fyysisestikin. Sillä vaikka paastolla tavoitellaan hengellisiä asioita, ei fyysisiä hyötyjä voi estää.

Mitä sitten ovat nämä fyysiset hyödyt? Paaston sanotaan puhdistavan kehoa, antavan ruoansulatusjärjestelmälle levähdystauko ja käynnistävän elimistön omat korjaavat prosessit, kun voimavarat eivät mene ruoan sulattamiseen.

Katsomani dokumentin mukaan tämän tapahtumakulun huomasi neuvostoliittolainen lääkäri Yuri Nikolayev, joka toimi mielenterveyspotilaiden parissa. Erään skitsofreniasta kärsivän potilaan alettua syömälakkoon Nikolayev ei pakottanutkaan miestä syömään vaan antoi hänen olla omissa oloissaan. En muista enää tarkkaa aikaa, mutta se oli 30 päivän luokkaa mitä tämä mies oli syömättä. Mitä sitten tapahtui? Mies nousi ylös, hörppäsi appelsiinimehua pöydällä olleesta kupista ja alkoi elää. Siis todella elää. Siitä hänen elämänsä alkoi: hän tervehtyi skitsofreniasta, pääsi normaalielämään ja perusti perheen. Tämän tapahtuman myötä Nikolayev alkoi tutkia paastoa ja hoitaa mielenterveyspotilaita paastolla. Hän raportoi jopa 70% paastolla hoidetuista potilaista pystyneen aloittamaan normaalin elämän. Ja nämä olivat sellaisia potilaita, joihin eivät muut hoidot tai terapiat olleet tehonneet.

Nikolayevin tutkimukset ja toiminta tapahtui 1900-luvun puolella. Miltäs tänä päivänä näyttää? Tutkiessani netistä löydän yllättävän paljon paastokeskuksia ympäri Eurooppaa sekä USA:sta. Tieto on siis levinnyt laajalle ja paaston terveydellisiä vaikutuksia on mahdotonta kieltää. Moni on alkanut paastota myös itsekseen kotona, joko pidempiä jaksoja tai yhtenä tai kahtena päivänä viikossa ym. Erilaisia variaatioita on aika paljon, ja jos asia enemmän kiinnostaa, kannattaa googlailla.

Paastoa käytetään monenlaisiin vaivoihin: mielenterveydelliset ongelmat, masennus, ahdistus, ylipaino, suolisto-ongelmat, ruoka-allergiat, vatsavaivat, iho-ongelmat, väsymys, aivosumu, syöpä, Alzheimer, sydänvaivat, influenssa, virtsatieongelmat, reuma, Candida, parasiitit ja lista jatkuu ja jatkuu vain. Paastolla on siis todella monipuolisia vaikutuksia eikä sitä vielä tiedetäkään, mitä kaikkea elimistössä tapahtuu paaston aikana. Kuitenkin tiedetään, että kun ruoansulatusjärjestelmä lakkaa viemästä elimistöltä energiaa, se voi alkaa korjata itseään ja käyttää voimavaroja toksiinien poistoon, parasiitteja vastaan taistelemiseen, tulehduksen aiheuttajien poistamiseen ja muuhun korjaavaan toimintaan. Elimistöllä on itseään korjaavia ominaisuuksia, kun sille annetaan siihen tilaisuus. Paaston aikana kannattaa myös muutenkin rauhoittua ja rentoutua, nukkua hyvin ja juoda riittävästi. Näin luodaan elimistölle parhaat mahdolliset olosuhteet parantumiselle ja melkoisia ihmeitäkin voi tapahtua.

Siitä, miten paasto kannattaa toteuttaa on monta eriävää mielipidettä. Toisten mielestä vesipaasto on ainoa oikea tapa, toiset suosivat mehu- tai hedelmäpaastoa. Jonkun mielestä paaston pitää kestää vähintään kaksi viikkoa, jotta sillä olisi oikeasti vaikutusta ja toiset paastoavat kahtena päivänä viikossa syöden muuten normaalisti (kuten 5:2-dieetissä). Ehkä tässä, niin kuin niin monessa muussakin asiassa, on paras kuunnella omaa kehoaan ja tehdä sen mukaan. Itse en kuitenkaan lähtisi pitkää paastoa tekemään itsekseni, enkä sitä kenellekään suosittele. Siihen tarvitaan joku valvomaan, sillä koskaan ei kuitenkaan voi tietää, miten elimistö reagoi. Parasta olisi tehdä pitkä paasto jossain paastokeskuksessa, jossa on asiantuntevat lääkärit sekä vertaistukea. Toivon, että itselläni olisi joskus siihen mahdollisuus. Siihen asti aion tehdä lyhyempiä paastoja itsekseni, niin hengelliseltä, henkiseltä kuin fyysiseltäkin kannalta katsottuna.

Lopuksi voisin sanoa, että ainakaan ruoan määrän vähentäminen ei varmasti haittaisi ketään (paitsi syömishäiriöisiä, mikä on asia erikseen) tässä ruoalla mässäilevässä, ylensyövässä ja ruokakeskeisessä yhteiskunnassamme!