Kyllästynyt selittelemään!

Olin tässä jokin aika sitten viikon reissussa ja jouduin yöpymään tuttavieni luona. Eräistä syistä johtuen jouduin olemaan kahdessa eri perheessä. Reissu oli taas täyttä tuskaa! Voi niitä aikoja, kun saattoi vain mennä toisten luo ja syödä mitä tarjottiin eikä tarvinnut miettiä kontaminaatiota tai edes sitä mitä söi. Kunhan jotain sai. Mutta silloin kärsin moninaisista oireista ja se oli sitten se tekijä, joka sai oloni epämukavaksi vieraisilla. Ennen kaikkea hankalaa oli vatsan kurinat ja murinat ja kauheat ilmavaivat. Eli vaikka 100% gluteenittomuus onkin hankalaa ja välillä erittäin ahdistavaa, elän mieluummin näin kuin kärsin kaikista niistä menneisyyden vaivoista!

Toinen perhe oli ikäiseni pariskunta, joten heidän luonaan sain rauhassa laittaa itse ruokaa ja tehdä kaiken oman mieleni mukaan. Vaikka kahvit join kylläkin heidänkin keittämänään, mikä oli hieman kauhistuttavaa, sillä koko kahvinkeittimen ympäristö oli leivänmuruja täynnä. No, jos glutenoin itseni niin sitten glutenoin.

Toisen perheen vanhemmat ovat jo keski-ikäisiä ja perheen äiti on ruuanlaiton ylin ystävä. Eikä hän sallinut minun syödä omia ruokiani, vaan pakotti syömään talon ruokaa. Se ei ensinnäkään ollut low-FODMAPia, enkä voinut olla varma ruuan 100% gluteenittomuudesta, sillä siinäkin keittiössä oli jokaisen pöydän pinta kuorrutettu leivänmuruilla ja kaikella muulla epäilyttävällä. Toisten keittiössä ruokaileminen voi olla hyvin kauhistuttava ja traumatisoiva kokemus gluteenivammaiselle!

Kaikkein eniten reissussa minua alkoi tympäännyttää ruokavalioni selittely. Kävin myös koulussa enkä tietenkään voinut syödä koulun ruokaa, se on täynnä sellaisia aineita, joita en voi syödä. Ja taas piti selitellä luokkakavereille mitä syön ja mitä en ja miksi en syö ja ja ja... En jaksaisi selitellä enää! Onhan se outoa, kun en syö niin kuin melkein kaikki muut suomalaiset syövät, mutta teen sen terveyteni vuoksi. Miksi ylipainoiset saavat rauhassa syödä sipsiä, jätskiä ja limpparia eivätkä joudu selittelemään sitä kenellekään? Miksi sitä ei katsota pahasti? Miksi diabeetikot saavat vetää sokeria ja hiilaria niin paljon kuin napa vetää eikä sitä kukaan tuomitse? Mutta sitten kun minä haluaisin syödä terveellisesti ja tulla itse terveeksi ruokavalion avulla, se on jotain kamalaa ja todella outoa. Jotenkin alkaa ottaa päähän tämä meidän yhteiskunnan asenne ruokaa kohtaan. Että se on vain polttoainetta eikä sillä ole väliä, mitä sitä suuhunsa pistää kunhan kalorimäärä ei ylity eikä käytä eläinrasvaa. Siinä on ne ainoat ruuan kriteerit Suomessa! Kun taas kiinalaisessa lääketieteessä ensimmäisenä katsotaan ruokavaliota ja kuinka sen avulla voidaan parantaa sairauksia. Voih, toivottavasti jonain päivänä se tajuttaisiin täälläkin ja minä voisin lakata selittelemästä, että miksi syön niin kuin syön.

Että sellaista angstia tänään.. Oletko sinä joutunut selittelemään ruokavaliotasi? Vai ovatko erilaisia ruokavaliohoitoja kokeilevat ihmiset mielestäsi täysiä typeryksiä? Kerro mielipiteesi!