'Ei kiitos, olen dieetillä'

Olen päättänyt ryhtyä dieetille. Siis ihan oikealle, kunnon dieetille, joka kestää rajatun ajan ja sen jälkeen voin taas syödä mitä huvittaa. Siis ihan mitä vain? No, ainakin melkein..

On mielestäni hassua ajatella, että ryhdyn dieetille. Olen nimittäin ihannepainossani ja täydellisen tyytyväinen siihen. Ja dieettihän yleensä yhdistetään liikakilojen karistamiseen: syödään hetken aikaa rajoitetummin, vaikkapa vain kaalisoppaa, jotta laihdutaan muutama kilo tai enemmänkin, ja sitten jatketaan elämää taas tavalliseen tapaan. Tämähän ei ole toimivaa, sillä jos elämäntavat eivät muutu, paino nousee takaisin - yleensä plussakilojen kera. No mitä järkeä sitten on ruveta dieetille?

Minun tapauksessani kyse ei ole painon pudottamisesta, sillä olen täysin tyytyväinen painooni. Kyse on jostain paljon isommasta, nimittäin kokonaisvaltaisesta terveydestäni. Olen jo parin vuoden ajan hehkuttanut kaikille mahdollisille tapaamilleni ihmisille gluteenitonta elämää, kuinka se parantaa kaikki sairaudet ja iho ja hiukset hehkuvat. Olen kuitenkin saanut huomata, ettei gluteenittomuus olekaan tie taivaaseen ja tee minusta täydellisen tervettä kuin taikasauvaa heilauttamalla. Sairauksien juuret ylettyvät syvälle erilaisten muuttujien soppaan, ja siitä sopasta on miltei mahdotonta löytää ratkaisuja kaikkeen! Kyllä, oloni on parantunut huomattavasti gluteenittomalla, varsinkin kun aloin toteuttaa sitä 100% enkä enää vieraile kebappiloissa:
http://hormonihyrraa.blogspot.fi/2013/10/no-more-kebap.html.
Ihoni parani melkein kokonaan gluteenittomuuden myötä, samoin vatsavaivani ja monet muut pikkuvaivat. Kuitenkaan en koskaan ole päässyt kaikesta eroon, ja ihoni on edelleen ollut superherkkä, ja aina on löytynyt vähintään yksi finni. Lisäksi kilpirauhaseen liittyvät oireeni ovat tuntuneet vain pahenevan vuosien myötä, joten olen vihdoin valmis myöntämään, etten olekaan löytänyt kaikki-syövät-ja-AIDSin-parantavaa ratkaisua.

Mutta siihen suuntaan olen matkalla. Jokin aika sitten aloin tarkemmin tutustua jo aikaisemmin vastaan tulleeseen dieettiin: SCD eli Spesific Carbohydrate Diet. Mainitsin tästä jo viime postauksessani, mutta nyt aion tosissani ryhtyä dieetille, ilman lipsumisia! Olen nimittäin erittäin vakuuttunut siitä, että kun olen tällä dieetillä riittävän kauan, alkaa suolistoni kunto vihdoin parantua. Kuka tietää, ehkä paranen gluteenivammaisuudestanikin? En nimittäin tiedä, onko tämä vammaisuuteni keliakiaa vai gluteeniyliherkkyyttä vai läpäisevän suolen aiheuttamaa reaktiota. Sen näkee sitten aikanaan, ehkä. Mutta jos oireeni johtuvat vain suolen läpäisevyydestä, voisivat reaktioni lakata suolen parannuttua. Miten helpottavaa olisikaan se, etten joutuisi enää olemaan kauhuista sekaisin, jos joudun syömään jonkun toisen laittamaa ruokaa enkä voi luottaa, ettei siihen ole päässyt gluteenin hiukkastakaan.

SCD:tä on alun perin käytetty keliaakikkolapsille parantamaan heidät oireettomiksi. Tästä voisi kirjoittaa pitkän historian, mutta en avaa sitä sen enempää tässä. Jos sinua kiinnostaa, voit käydä googlailemassa aiheesta. Long story short, minulla on edelleen huomattavasti keliakian oireita, ja tahdon niistä eroon. Tämän ruokavalion avulla sen pitäisi onnistua. Dieetissä jätetään ruokavaliosta pois kaikki disakkaridit, laktoosi ja tärkkelys, sillä ne ovat niin hitaita elimistön sulattaa, että ne ruokkivat pahoja bakteereita ohutsuolessa. Käytännössä se tarkoittaa, etten syö maitotuotteita (paitsi itse hapatettuja ja voita), tärkkelyskasviksia (perunaa, lanttua, bataattia..), viljoja enkä palkokasveja. Kaikki muu sokeri on kiellettyä, paitsi hunaja ja kypsät hedelmät kohtuudella (1-3 hedelmää päivässä). Tarkat listat on myös löydettävissä netistä. Lisäksi syön hapatettuja kasviksia, joista saa hyviä bakteereita sekä liha/luuliemiä, jotka parantavat suolen pintaa.

Näillä mennään nyt ainakin jonkin aikaa. Päivitystä on tulossa siitä, kuinka iho ja muut oireet pärjäilevät!