Hälytys! Kontaminaatio!

Tänään päiväni lähti käyntiin samalla aiheella, jolla bloginikin aloitan. 
On tapahtunut kontaminaatio!

Olen siis gluteenivammainen, kuten itse itseäni kutsun, ja se tarkoittaa sitä, että en saa missään muodossa enkä muodottomuudessa syödä muruakaan gluteeniviljaa. Mielelläni pysyttelen kaukana jauhopölyistäkin, eli en enää kovin paljoa leivo gluteenimössöjä muille.

Tämän gluteenivammaisuuden olen diagnosoinut itse, internetin ihmeellisen maailman ja ihmiskokeiden avulla, terveydenhuollon eri tahojen kykenemättömyyden vuoksi. Mistään testeistä ei siis ole koskaan löytynyt minkäännäköistä allergiaa tai keliakiaa, mutta siitä olen varma, että gluteeniviljat eivät minulle sovi. Niin kuin eivät sovi monelle muullekaan, vaikka joillakin on yllättävän kestävä rakkaussuhde näihin herkullisiin elimistöntuhoajiin.

No, itse olen löytänyt oikealle tielle ja sillä aion pysyä. Tutkimusmatkani alkoi varsin harmillisista oireista, kuten jo ala-asteelta asti vaivanneista vatsa-ongelmista ja myöhemmin kuvioihin mukaan tulleesta aknesta. Nykyään olen uponnut niin syvälle terveysongelmien syy-seuraussuhteiden suohon, että täältä ei hevin nousta! Eli kiinnostukseni näitä asioita kohtaan on aivan mieletön ja saatan käyttää tuntikausia lukiessani potilaskokemuksia ja asiantuntijoiden kirjoituksia sellaisista terveysasioista, joista ei yleensä puhuta. Muun muassa gluteenin vaikutukset, kilpirauhashäiriöt, hyvät vs. pahat rasvat.

Löytämistäni tiedonmurusista halusin alkaa kirjoittaa blogia, sillä toivoisin ihmisten kiinnostuvan omasta terveydestään ja vakuuttuvan siitä, että oikeilla valinnoilla on paljon vaikutusta omaan hyvinvointiin! Blogissa seurataan myös minun tekemiäni valintoja ja niiden vaikutusta sekä onnetonta urakkaani, jonka tarkoituksena on löytää syy kirjavalle oireiden joukolleni.

Tervetuloa mukaan matkalle!
Toivon lukijoilta kommentteja, omakohtaisia kokemuksia ja kysymyksiäkin saa esittää.



Niin ja siitä kontaminaatiosta...
Se oli onneksi väärä hälytys! Aamulla tehdessäni munakokkelia paiskasin vain munat suoraan pannuun ajattelematta sen enempää sen puhtauden tilaa ja sitten huomasinkin kauhukseni, että mieheni oli illalla paistanut siinä lämpimiä voikkareita (tiskipöydällä oli sen oloinen lautanen..). No, minä urheasti söin kokkelini ja ajattelin, että näkeepä sitten miten käy, kun kontaminoin itseni. Katselin vain, ettei siellä mitään isoja muruja ollut. Onneksi äsken selvisi, että miekkoseni oli pessyt pannun (mikä jää meiltä usein tekemättä), eli hälytys oli väärä. Hyvä näin :)